perjantai 2. tammikuuta 2015

Mennyt vuosi 2014, kohti vuotta 2015!

Vuosi vierähti huimaa vauhia ja kaikkea onkin sisältynyt vuoteen 2014.

Harjoittelua oli oikeastaan koko vuosi, sisältyi toki muutama viikko kouluakin.
Erittäin hyviä numeroita sain harjoittelu paikoista ja ylpein olen viimeisimmästä!
Suoritin suurtalouskeittiö osiota Isopadassa ja sain kuin sainkin K3! Muistakin sain K3, mutta tää meni kyl ylitse muiden. Se epävarmuus mikä kalvoi mieltä muissa paikoissa näyttöpäivinä oli iha hirveetä. Se stressin määrä oli iha hirveetä. Vaan ei Isopadassa.
En stressannut yhtään. En ajatellut oikeastaan yhtään sitä, että nyt on näyttöpäivät. Ajattelin vaan: ''Nää on mun 3 vikaa päivää täällä.. Voi kun vois jäädä pitemmäksi aikaa''
Alunperin mun harkka ois päättyny marraskuun alkupuolella, mutta onneksi päätin pidentää aikaani siellä. Päätin, että haluun oppia lisää, haluan osata tehdä hommat paremmin ja nopeammin. Kuitenkin ymmärsin olla vaatimatta liikoja iteltäni, mikä vähensi stressiä huomattavasti. Keskityin olennaiseen, siihen omaan työhöni mikä mulle annettiin.
Nyt vaan toivon, että jonaki päivänä pääsisin sinne töihin! Mänen vaikka ruokapalkalla pesee patoja :--D Mahti työporukka siellä, hullun hauska suorastaan. 
Kunhan nyt muistan vikassa harjoittelu paikas olla ressaamatta, mutta senki meen vaikka päällä seisten! Sit ois nimittäin koulu taputeltu.


Vuoden mittaan tuli huomattua, kenet kannattaa pitää lähellä, keihin kannattaa olla yhteyksissä. Päätinki sivuuttaa ne ihmiset elämästäni, keiden kanssa mulla ei oo hyvä olla. Ja päätös on ollu mitä mainioin! Vaikka oonki jollain tapaa pienesti erakko luonteinen, yhteyksissä olen tiettyihin ihmisiin pienissäkin määrin, niihin keihin haluan.
Hittookos sitä pitämään ihmisiä elämässään keiden kanssa ei ole mukava olla tai ei halua ees olla yhteyksissä. Vaikka sois kaverin kaveri, ei sen tarvi olla minun kaveri.

2014 vuosi ei pitänyt sisällään liikunnallista elämää kuten 2013. Ja oikeastaan ei mua se haitannut. En jaksanut alkaa ressaamaan peilikuvastani, kun aika meni harjoitteluissa ressaamiseen. Mutta kyllä on ollu ajatuksena alkaa jälleen pikku hiljaa pohtimaan mitä söis ja millon liikkuis. Mutten ota sitä uuden vuoden lupauksena. Se on mua itteäni varten eikä mun tarvi luvata sitä kellekkään. 

Mitä odotan vuodelta 2015? 

Yritän ylläpitää stressitöntä ajatusmaailmaani vikassa harkka paikassa. 

Toivottavasti saan töitä, en halua ajatellakkaan opiskelua. 6 vuotta kun on opiskellut, alkaa pikku hiljaa jo riittämään.

Odotan tyttöjen iltoja V:n, M:n ja M:n kanssa, neljän tähden illallisia on vielä jäljellä!

Pieniä viikonloppu reissuja voisi tehdä.

Toivottavasti piakkoin saisin tietää, milloin mun viisaudenhampaat poistetaan. Eihän se oo toisaalta kivaa, kun sen jälkeen on varmasti kipua ja särkyä luvassa. Mutta olisi sekin asia hoidettu.

Muuta en oikeestaan jaksa ajatella, katsotaan mitä elämä tuo tullessaan!

P.s Piru vie oon kyllä innoissani ja ylpeä itestäni, kun hoidin sen suurtalous keittiö harjoittelun K3 tasolla. Huomasin siis, mikä ala mulle sopii ja mitä haluan tehä!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti