lauantai 25. tammikuuta 2014

Me lähetään voitolla yöhön!

 No tosiaan, on tullu häärittyä baareissa melkose tiuhaa tahtii. Viime viikollaki tuli oltua ke,pe,la ja su! Oikeestaa oon ollu nyt päälle kuukaue joka viikko vähintää kerran baarissa. Sitä se teettää ku o mahti porukkaa luokalla ;) Tosin yöunet on jääny paikka paikoin vähemmälle, mikä aiheuttaa pienosta äkäilyä. Nii ja sitä et tulee nukuttuu iha törky pitkään (yhtee kahtee päivälle....) Yks hyvä puoli sentää tässä, että mulla ei mee rahaa baarissa alkomahooleihin vaan holittomiin, mitkä maksaakin paaaaaljo vähemmä. :)

btw, tykkään mun hattulookista.

Mut nyt on ainaki joka torstai mentävä Kellaribaari Helteelle! Täl viikol oli ekan kerran ja oli kyl kivaa! Tosin paikalla olijoilla joillekin saattoi tulla kuulovaurio, kun huusin ja eläydyin siellä kunnolla. Mitähän kaikkea huusinkaan? Päälimmäiseks tuli mieleen huuto ''Suojaa kuin tampooni!!'' (kannustin käyttämään maalivahtia... ) Parit (useat kymmenet) ärräpäätkin kuului, sori! :---) Meijän joukkueen nimi on SVT ja tultiin hopealle, wuhii! Ens kerral koitetaa kyllä kultaa saada ;) Voittaja fiilis tuli kyl siitäki, ku ei oo kyl tullu pelattua pöytä lätkää ja sain kulta-hopea mittelössä lämästyä yhen maalin edes! Ei hävitty 3-0 vaa 3-1 ;)




Katsotaan kehitelläänkö tänään kavereitte kans mitään, vai ollakko vain kotosalla. :)

Mitä kuuluu Nannulandiaan?

Huhha hei! Meno meininkii ollu ny nii hirmusesti, ettei oo koneelle asti ehtiny/jaksanu raahautua. Ja puhelin taas on nii kökkö, ettei anna kirjottaa sillä blogia.

Mutta mitäs mulle kuuluu? Eile päätty parin viikon kurssi annosruokien valmistusta koululla. Torstai kruunas kurssin mun mielestä, koska oli 12tunnin päivä (se ei ollu kiva kylläkää...) mutta illalla oli lähiruoka tapahtuma, mihin tehtiin sitten maistiaisia tiettyjen tahojen tuotteista, keitä siellä oli paikan päälläkin. Ja käytettiin villiyrttejäkin ja sen osalta Sami Tallberg kävi pitää luentoa niistä ja ohjeisti keittiössäkin meitä mitä tehään ja millekkin.
Meijä maistiaiseen mitä tein T:n kans tuli pie pala leipää, hanhenmaksapasteijaa (Hauhalan hanhifarmi) ja puolukkahilloa minkä seassa ruusunterälehtiä, mitkä blenderillä surrattiin sokeriliemen kanssa. Oli kyl jees!

Ja mitäpäs muuta, joo, hain venäjälle vaihtoon vaik en ollu kyl täysin varma lähteäkkö nyt vai syksyllä. Mutta haastattelussa kävin ja sanoin asian ääneenkin. Intoa olisi ja halua, mutta oonko nyt valmis lähtemään, vai olisiko valmiuksia kuten taitoa/tietoa enemmän syksymmällä? Sentää kehuttii sitä, että kypsää ajatella asiaa tuoltakin kantilta. Kokeeko siis olevansa valmis lähtemään näillä tiedoilla/taidoilla. Minähän se itse tiedän parhaiten. 
Kyllähän yks opettaja sanoi mulle, että mun pitää vaa uskoo itteeni. Tottahan se on, pitäs uskoa, kaikessa muussakin, kun tässä asiassa.


Mutta en ole pettynyt siihen, ettei mua valittu tällä kertaa sinne. Meijä luokalta lähtee 2jätkää edustaa. (vodka reissu kuiteki, hoho. :--D) Katotaa sykyllä! Että kyllä, voittaja fiilistä on sen takia, kun uskalsin sanoa asiasta. Tiedostin itse asian ja uskalsin myöntää sen muillekin.

Maanantaina siirrynkin taas takaisin harjotteluun. (jeij!)
Eipä muuta, kiitti ja kuittaus vai mites se män.

lauantai 11. tammikuuta 2014

''Pidätkö itteäs parempana, kun muita?''

Tälläinen kommenti mulle yks päivä lätkästiin.

Asia lähti taasen siitä, kun meillä alkaa taas 2 viikon aika koulun keittiössä ja muistelin millasta se viimeeksi oli, nipotin iha törkeesti ja sain melkeepä muitte vihat niskaani. 
Puhuin sitä, että toivottavasti ihmiset on kuukaude toppi ajalla saaneet uutta ajatusta kalloonsa, edes jonku verran. Mullekki eräs tokas ''no onko toppi paikas ollu siivousta jne?'' ja vastaus on iso kyllä. Just siellä mun toppi paikassa, entine työpaikka, mä oon oppinut tän siisteyden. Ja voin sanoa, että en minäkään mikään täydellisyys siisteyden suhteen ole! Mutta yritän pitää kuitenkin sen linjan, että omat sotkut siivotaan ja jos on aikaa, siivotaan muuten paikkoja. Ja puhe oli myöskin myöhästelyistä ja pois jäämisestä kokonaan esim päivän ajaks. Itse en ole lintsannut kun sen verran, mitä yhden käden sormilla voi laskea. Ja sekin on muilta koulu ajoilta. Ylä asteellakaan mä en lintsaillu, vaikka olinkin muuten iha täys paskaaivo teini. Ja mulle sanottiin, että mä en ymmärrä muita, miksi he lintsaavat. 
NO sanotaanko nyt, että kylläpä ymmärrän. Suurimmalla osalla, jopa kaikilla on kausia kun mikään ei kiinnosta, mitään ei jaksa, mieli laahaa maata, mistäät ei saa otetta. Silloin kun asia pitkittyy on jotain muutakin pinnan alla, kuin perus laiskuus. Ja silloin asialle täytyisi tehdä jotain. Mutta sitten tämmöinen baareissa notkuminen, suoranainen ryyppääminen tai muuten vain myöhään valvominen juhlinnan merkeissä on mun mielestä paska tekosyy olla poissa töistä/koulusta. Son sun valinta, lähetkö juhlimaan sillä uhalla ettet oo mänös seuraavana päivänä kouluu/töihi. Mä olen kammennut itteni parin tunni yön unilla kouluun, ja varmasti moni muukin, propsit siitä. Mut jos teet tiedostaen asian, ettet kykene nousee ylös sängystä seuraavana aamuna, on suoraan sanottuna PASKAA. Silloin jätetään työkaveri(t), koulukaveri(t) pulaan pahimmas tapauksessa. Jos on jotain ryhmätöitä esimerkiksi, mua vituttaa tehä muitten hommia kun muut on jossain. Ja olen aikoinaan tehnytkin jotkut tehtävät 80% yksin ja sit koko ryhmä saakin kiitosta siitä, vaikka ite ootki tehny suurimma työn! Ja sitä paitsi, jos sä palkkatöistä lintsaat tai jäät kokonaa pois ni pahimmas tapaukses saat kenkää. Onks sit kivaa?

Löyty tämmöinen horoskooppi pläjäys ja allekirjotan osan asioista kyllä suoraan. Tummemmat osiot meinaa sitä mitä itestäni ajattelen!

KAKSONEN 21.5. - 21.6.

Mukava ja hyvä kuuntelija. On todella hyvä hämmentämään ihmisiä. Rakastaa mieluummin kuin vihaa - mutta on silti aina valmis tappeluun. Ei suostu kuuntelemaan puppua kenenkään suusta. Kertoo mielellään, mitä odottaa toisilta ja loukkaantuu helposti. Hukkaa koko ajan tavaroitaan ja unohtelee asioita. Voi olla hyvin sarkastinen ja lapsellinen ja myös hyvin utelias. Kuitenkin luotettava ja yleensä aina onnellinen. Kovaääninen ja avoin. Kova puhumaan. Antaa helposti anteeksi ja rakastaa vehtailua. Omaa kauniin hymyn. Antelias ja vahva.


Oho, tummensin melkeepä kaikki. Mutta joo, teksti puhukoon puolestaan. 
Tiedän sanovani joitain asioita melkose suoraan ja kyseenalaistan asioita. Mutta osaan kuunnella toistenkin asiat enkä ole tuomitseva, varsinkaan kun toinen ei tuomitse minua. 
Mä tiedän, ettei kaikki ole samanlaisia, silti toivon, että ihmiset yrittäis edes.
Tästä keskusteliin luokkalaisten kanssa yks ilta ja mä vittuunnuin iha törkeesti. En niihin mun luokkalaisiin vaan koko koulu käyntiin ja kaikkeen muuhun. Koska oon tän tiennyt, mutta nyt se vasta kolahti, ettei me koulussa saada sitä mitä pitäisi. Tai ainakin moni kokee näin ja niin minäkin. Harkitsinkin asiaa, että mänen puhuu suuni puhtaaks omalle opettajalle. Katsotaan.... Pitää miettiä sanat tarkkaan.

Sellanen purkaus tällä kertaa! Ja kerrattakoon vielä, että en pidä itseäni parempana kuin muita, vaikka jaksan papattaa tietyistä asioista. Esim moni on mua parempi tekee ruokaa ja tietää siihen liittyvistä asioista paljon enemmän kuin minä! Ja jos jollakin on sanomista mun kokkaamisista, niin tietysti mä haluan kuulla eri vaihtoehtoja asiaan. 
Mä katson itseäni peilistä usein pohtien kuka hitto toi luulee olevansa, tai kuka tuo pällistelevä immeine edes on? Mä koitan saada tasapainoa itseni kanssa joissain asioissa. Ja pyydämpä muitakin katsomaan peiliin ja pohtimaan itseään. Mutta, emme voi olla täydellisiä.










Let's go get some ink!

Ja tänään oli se päivä kun hampaiset pääsivat nahallemme! Aika oli ensin loppukuusta, mutta se ei sitten sopinutkaan. Ainoa aika olikin tämä päivä. Eli valmistautumaan ehti, öö, pari päivää? En oikeestaa oo vieläkää kunnol sisäistänyt tätä asiaa että mulla ny on sitten tuo hammas tuossa käessä. :D Mut kyllä se siitä, kaduta ei ainekaa! 

Eka meinattiin siis tuonne korvan taakse ottaa, mutta tatuoija (Atte) sitten sanoi, että tehkää naisen työ ja ottakaa isompi kuva ja käteen. Vaihtoehtona oli siis tuo käsi kuitenkin. Yleensä korvan taakse otetaan siroja tatskoja, että ois näyttänä rajulta tuommone paksu reunainen kuva siellä sitten. Nii ja kaike lisäks mul ainekii hiusraja ei ois antana myöten, ni kuva ois ollu kaulalla. Jotenka tyytyväisiä olemme tähän päätökseen!

Ja ai perkule ku se taaaaaas sattu! Ja ekan kohal sanoin viel Atelle, että tähän ekaan saapi jäädä. Ja sanoi jo silloin, että nii vissi, himo tulee uusiin kuitenkin. Sitäpä se sit naureskeli, et mitäpä hää sano... :D 


Äiteen suusta ei riemun kiljahduksia kuulunut, mutta äidit on äitejä... :---)
Naureskellen kirjotin naamakirjaan, että hyvin on kasvattanut meitä kun tämmöne homma tehään. Ei kaikil sisaruksil välit oo semmoset, että suostuis samat tatskat ottaa!

Semmoista! Sittempä taas rasvailen ja huuhtelen tätä jonkuu aikaa. Mut vaivan arvoista :)

ps. Käytii tosiaa Mikkelin New Era tattoossa ottaa nää! (http://www.neweratattoo.com/)




keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Ja niin se vuosi vaihtui

Vuoden vaihto suunnitelmat muuttuivat moneeeeeen kertaan. Ois pitänä lähtä Jyväskylään, mutta olin 22:30 asti töissä ni en ois voina lähtä, Niilo meinas mennä, muttei mennykkää. Mä meinasin lähtä Savonlinnaan, mut sekin sit män kasaan, joku muu kerta sitten. Lopulta se meni niin, että hain Niilon kotoo, käytii kattoo raketit A:n ja S:n kanssa, vein Nipatin kotio ja lähin M, A, T :n luokse. Mul oli haaveena baariinkin meno, mutta eipä siitäkään tullu mitään.
Eilinen laitto vaan kyrsimään vaikka oli kiva kolmikkoa nähä. Vaikea selkosta joo, mut jotkut asiat on vaan vaikea ees ite ymmärtää. Emmä tiä, odotin jotain aivan muuta.

Mutta miten mun vuosi on mennyt? 











Mulla oli viel alkuvuodesta lähihoitajan opintoja jäljellä, olin sairaalas harjottelus.
Sain opinnäytetyöstä K3 mikä oli täysin yllätys, nii ja kävin siel Helsingis haastattelee lääkäriä. Ja valmistuinkin sitten!

Alotettiin Niilon kanssa se kisa, kummalta lähtee senttei kesään mennessä se tietty määrä. Hävisin, mutta perkale ku mä olin ylpeä itestäni. Kesältä tähän päivään on tullut 2cm takasin ja pari kiloa. Nekin pitää nitistää veke, jotta mahun varmasti juhlamekkoon toukokuussa, kun on ystäväpariskunnan häät. Taas on vittuperkele mieli kropan suhteen, mutten sentään ole samois mitois mitä viime tammikuussa.

Pisin reissu oli Lapinreissu kaveriporukalla. Oli aivan mahtavaa, vaikkei kaikkea ehittykkään tekemään mitä haluttiin. Mutta aina uudestaahan sinne voi lähtä.

Kesä meni porukoilla hommissa ja käytiin Jonetan kans Rakuuna-rockissa. Hiano reissu sekin!

Mulla loppui työt missä olin ollu extraajana, koska mulla ei ollu kokin papereita tms. Päätin sitten lähtä vielä kerran koulunpenkille opiskelemaan kokiksi. Pohdin kyllä sitä asiaa jonkun aikaa, mutta hyvän päätöksen tein. Luokkalaiset on aivan mahtavia ja meillä on ollut hauskoja iltoja. Joihinkin olen tutustunut enemmänkin ja toivonkin, että pysyviksi jäävät.

Oikeastaan, kun tutustuin luokkalaisiin, huomasin uusia asioita itsessäni. Vaikea selittää, mutta tiedän ja tunnen jotain uutta. En tiedä tuoko se hyvää vai huonoa tullessaan, tasapainoilu on huteraa. Mutta päivä kerrallaan, vaikka välil tuntuu, ettei  jaksa pysyä pystyssä. 

On kyllä tullut käytyä pohjallakin. Ihmissuhteet olleet mutkikkaita ja lähes päättyneet. Mutta kun uskoo ja tahtoo, molemmin puolin, asioita voi korjata.

Koen olevani jollain tapaa vähän hukassa. En tiedä tarkasti mitä tietyt ihmiset ajattelevat minusta tai väleistämme. Se on raastavaa, koska itse yritän kertoa tunteeni ja saada jonkinlaista vastakaikua, oli se sitten hyvää tai huonoa.

Paljon olisi kerrottavaa, mutta kaikki asiat eivät kestä päivänvaloa.

Mutta, vaikka loppusilaus olikin melko masentavaa ja pohtivaa, tästä vuodesta ei tiedä mitä se tuo tullessaan. Jotenka toivotaan parasta, pelätään pahinta.

Kohti vuotta 2014!