maanantai 11. marraskuuta 2013

No nussitaampa sit kunnolla, sitä pilkkua nääs.

En ole sen syvällisemmin asiaa koskaan pohtinut, mutta viime viikko laittoi kyllä mietintä myssyn päähän ja tiukasti... Olenko oikeasti niin nipo tiukkapipo ämmä, joka haluaa kaiken menevän just eikä melkeen? En täysin allekirjoita tuota, koska jotkut asiat ei ole niin'' just eikä melkeen'' asioita. En oikeastaan pysty kauheasti erottelee asioita missä se pätee, koska jotenkin tuntuu, että ne vaihtelee. Vaihteleeko ne mielialan mukaan? Ken tietää, mutta koulussa tuo mun pilkun viilaus on kyllä noussut esille. Aikaisemmin kerroinkin kun kävi se hermoromahdus niin pari päivää myöhemmin meinas käyä melkein sama. Kaikki hyökkää vastaan ja tuntuu ettei mua ymmärretä yhtään. Sanotaan, että ei tuolleen voi olla oikeas työelämäs, oota vaan ku sinne pääset, ei voi olla noin pikkutarkka. Mutta mun mielestä nää asiat mistä sanon, on aivan perusjuttuja. Opettajakin sanoi, että minun ajatusmaailma on muita edellä joissain asiois. Miks mut tyrmätään suoraan eikä haluta edes ymmärtää? Minä ymmärrän kyllä muita, oikeasti. Jos et ole oppinut johonkin asiaan, on vaikeaa päästä irti tottumuksistaan. On mullakin tullut koulussa uusii juttui ja pitänyt niihin mukautua. Mut sit ku sanotaan etten mä voi olla semmonen ja tommonen niin kyl tulee melkose sorsittu olo. Päässä alkaa raksuttaa, oonko erilainen kuin muut, huonolla tavalla?

Pohdintojeni aikana huomasin iltalehden sivulla jutun perfektionismista. Ja kun tän jutun luin, pystyin samaistumaan joihinkin kohtiin. Ja tässä tekstiä jutusta:
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Mistä sitten tietää, milloin täydellisyyden tavoittelu on mennyt liian pitkälle? Tässä yhdeksän varoitusmerkkiä liiallisesta perfektionismista.
1. Olet aina pyrkinyt miellyttämään
Perfektionismi saa usein alkunsa jo lapsuudessa. Vanhemmat ja opettajat kannustavat lapsia tekemään kovasti töitä, kehuvat menestyksestä ja pahimmillaan myös rankaisevat huonoista suorituksista. Siksi lapsi voi oppia, että saavutukset kuuluvat asiaan ja niihin on pyrittävä jatkuvasti. Ikävä kyllä jatkuva huippusaavutusten tavoittelu voi johtaa elinikäiseen turhautumiseen ja huonoon itsetuntoon.
- Täydellisyyden tavoittelu voi olla tuskallista, koska sen taustalla on usein sekä onnistumisen halu että huonosta menestyksestä johtuvien seurausten pelko, kuvailee psykologi Monica Ramirez Basco.
2. Tiedät perfektionismin satuttavan, mutta olet valmis maksamaan sen hinnan
Tyypillinen perfektionismi on valmis menemään jopa vaarallisen pitkälle välttyäkseen keskinkertaisilta tuloksilta. No pain, no gain -ajattelu on heille tyypillistä. Esimerkiksi töissä perfektionisti on usein ylisuorittaja.
- Perfektionisti tietää, että hänen tavoitteensa ovat stressaavia, eivätkä aina järkeviä, mutta hän uskoo niiden vievän tasolle, johon hän ei muuten pääsisi, sanoo psykologi David Burns.
3. Lykkäät asioiden aloittamista
Täydellisyyden tavoittelu voi itse asiassa olla juuri se asia, joka torppaakin menestyksen. Perfektionisti pelkää epäonnistumista, ja pelko voi estää tarttumasta toimeen. Yorkin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan varsinkin sosiaalista menestystä tavoittelevat perfektionistit tuppaavat jättämään tehtäviä myöhemmäksi, koska pelkäävät etteivät muut hyväksy heidän aikaansaannoksiaan.
4. Suhtaudut kriittisesti muihin
Muiden arvostelu on yleinen psykologinen puolustuskeino. Sen avulla torjutaan muissa esiintyviä piirteitä, joita ei hyväksytä itsessään. Perfektionistilla tällaisten piirteiden lista on pitkä, ja sen vuoksi vain harva ihminen välttyy heidän arvostelultaan.
5. Mustavalkoinen ajattelu
Monet perfektionistit eivät hyväksy lainkaan epäonnistumista. Sen vuoksi he ryhtyvät vain sellaisiin tehtäviin, joissa onnistuminen on varmaa ja välttävät riskejä. Riskien välttäminen voi kuitenkin vähentää kekseliäisyyttä ja luovuutta. Täydellisyyden tavoittelija haluaa kaiken, tai ei mitään. Sen vuoksi hän on valmis mihin tahansa päästäkseen tavoitteeseensa. Ei liene yllättävää, että esimerkiksi syömishäiriöt ovat yleisiä perfektionisteilla.
6. Et pysty avautumaan muille
Tutkija ja kirjailija Brene Brown pitää perfektionismia suojakilpenä, jonka taakse suojaudutaan satuttavilta asioilta. Samalla se kuitenkin haittaa yhteyden solmimista muihin ihmisiin. Perfektionisti pelkää epäonnistumista ja hylkäämistä, minkä vuoksi hän ei halua paljastaa muilla omaa haavoittuvuuttaan. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, ettei hän juuri puhu peloistaan ja epävarmuuksistaan kumppanilleen tai muille läheisilleen.
7. Otat kaiken henkilökohtaisesti
Perfektionisti ei kestä takaiskuja, koska ottaa sekä ne että mahdollisen arvostelun hyvin henkilökohtaisesti. Takaiskut lannistavat hänet, sen sijaan että ne antaisivat lisää sisua uutta yritystä varten. Jokainen epäonnistuminen vahvistaa hänen pahinta pelkoaan, sitä ettei ole tarpeeksi hyvä.
Keskustelussa perfektionistin saattaa tunnistaa siitä, että hän puolustautuu hanakasti pienintäkin arvostelua tai siksi tulkittavaa kommenttia vastaan. Silloinkin kun puolustautumista ei tarvita. Ärhäkällä reaktiollaan perfektionisti pyrkii paikkaamaan huonoa itsetuntoaan ja näyttäytymään muille menestyjänä.
8. Et ole koskaan tyytyväinen saavutuksiisi
Täydellisyyden saavuttaminen on mahdotonta. Sen vuoksi perfektionistilla on aina tunne, ettei ole vielä saavuttanut sitä, mitä haluaa. Esimerkiksi perfektionistiksi tunnustautuva menestyslaulaja Christina Aguilera on kertonut julkisesti, ettei mieti mitä on saavuttanut. Sen sijaan tähti pohtii asioita, mihin ei ole vielä kyennyt.
9. Iloitset muiden epäonnistumisista
Perfektionisti käyttää paljon aikaa ja energiaa epäonnistumista peläten. Sen vuoksi muiden mokat tuntuvat helpottavilta ja jopa ilahduttavilta. Niiden ansiosta voi ainakin hetkeksi unohtaa, mihin ei ole itse pystynyt. Ikävä kyllä vahingonilo vain vahvistaa perfektionistin kilpailunhalua ja mustavalkoisen tuomitsevaa ajattelua.
10. Jatkuva syyllisyydentunne
Perfektionisti voi vaikuttaa menestyjältä, mutta pinnan alla on paljon syyllisyyttä ja häpeää. Varsinkin silloin, kun menestystä tavoitellaan ulkoisten paineiden takia, altistaa se helposti ahdistukselle, masennukselle ja syyllisyydentunteille.
---------------------------------------------------------------------------------------------
Nämä kohdat osuivat joillain tavoin nappiin : 1, 3, 4, 8, 9  ja 10. Muut kohdat ovat ajan myötä muuttuneet, joskus on voinut olla jotain sellaista kyllä. Nämä kohdat mitkä kirjasin, eivät kuitenkaan 100% ole just minua. Joissain asioissa enemmän, joissain vähemmän. Myönnän kuitenkin joidenkin piirteiden minussa olevan. Ja eikös jo oo puol voittoo kun myöntää asiat? 

Jollain tasolla onjo haitallista liiallinen täydellisyys, aina ei tarvitse olla se ykkönen. Tokihan sellaisiakin hetkiä tulee, mutta aina ei pidä stressata sitä, että pitää päihittää muut. Itselläni on keskiviikkona tasokoe missä teen poron sisäpaistia, jota en ole koskaan tehnyt. Ja stressasin sitä ensin ihan törkeesti. Mutta päätin, että lähden soitellen sotaan. En tee minkäänlaista reseptiä itselleni, kastikkeenkin teen vaan mikä tuntuu sillä hetkellä oikealta. Teen mitä teen, teen mistä teen. Kunhan maku on hyvä! Jos tulee sanomista, niin opimpahan sitten, mitä oisin voinut tehdä lisää tai toisin. Ja tasokokeessa on kyse, että näytetään mitä osataan. Mistäs sitä tietää jos osaanki paistaa sen poron hyvin? Tai osaanki tehä kastikkeesta tosi hyvää? Tai mitä jos paistanki poron kuivaks klöntiks? Sit saan palautteen ja tiedon, mitä käytän ensikerralla. Vaikealta se voi tuntua, kun yrittää oikeasti saada hyvän aterian ja se menisikin iha plörinäks. Mut se mikä ei tapa niin vahvistaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti