lauantai 18. toukokuuta 2013

...Silti onnellinen

Oon täs huomannut (ja varmasti Niilokin), että oon peilannu itteeni enemmän ku aiemmin. Johtunee varmasti siitä, että on mun mielestä on nyt jotain peilattavaakin. 

Moni on valittanu sitä, että mussa ei ole mitään laihdutettavaa. Ei olekaan, olen normipainoinen. Mutta saan mä kai haluta itelleni pienemmän pömppiksen ja jenkkoja veke? 
Aiemmin en oo oikee voinu pitää matalavyötäröisii farkkui, koska oli pömppistä ja jenkkaa, ei näyttäny hyvältä. Ja tiukkoi mekkoi oli turha pitää, koska tuli liikaa ''aaltoilua''. Hirveän näköistä, kun on joo vyötärö, sit tulee jenkka sit kaameet kuopat sivuille ja sit jalat. Yh?

Ja joo, joku saattaa ny aatella ''vittuukos valitat, oot normipainonen ja laihempi kun joku muu'' plaaplaa. Perkele, vaikka oisin hoikempi ku joku toinen, ei se tarkota sitä että mun pitäs olla iloinen pienemmästä pömppiksestä ja jenkoista. Mulla on oikeus tuntea oloni seksikkääksi, nätiksi, kauniiksi.

Ja nyt minä niin tunnenkin! Ja milloin olen näin oikeasti tuntenu viimeeksi? Varmaan sillon, kun alettii Niilon kans seurustelemaan. Tai en kyl muista, että se tuntemus olisi ollu näin iso kuin nyt. 

Joku aika sitten vielä peilistä kun ihteäni tiirasin, näin itteni vielä ''isona''. En oikein hahmottanut eroa entiseen ja nykyiseen olo muotoon. Mutta nyt sen erotan.


Kun jotakin oikeasti haluaa, ni se perkale myös onnistuukin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti