sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Kärsimystä ja epätoivoa


Oho, kuulostaapa otsikko synkältä. No, toisaalta sitä se vähän tänää olikin!

Lähettiimpä tänään äiteen, Jonetan ja Elmon kans kävelemään. Ja vieläpä semmosta reittiä missä 1km oli vain ja ainoastaan ylämäkeä.. Sanoinki, että minä laahustan ainekii 5m äiteen peräs. Oma kunto on niin rappeutunu, että puuskutin vaan. Äitee meni Elmon kans eeltä vaan. Melkose jännä joo, että 42-vuotiaalla on parempi kunto kuin 20-vuotiaalla. :D
No, muistan kyllä kun juoksin ylä-asteella liikuntatunnilla saman ajan kuin luokkalaiseni, joka harrasti kilpajuoksua. Wouuuuu mikä fiilis olikaan! Nykyään ei menis samoilla ajoilla mitenkää..



Siinä se on! Näyttää mitättömältä, tuntu kamalalta...

Ja ainahan ehtii posettaa! Edempänä äitee ja Elmo viipottaa menemään :)


Ja sittenhän kun oli kotiin lähdön aika, pääsimpä sitten Jonetan ja Rikun kyyillä kotio.
Kyllä granada oliki joo hieno vehje, hömhämhöm... No ei, ehostusta vaan ni kelpo auto.
Matka meni siihen asti hyvin, kunnes vaihteisto sano ittesä irti. Ikinä en ole jääny tien poskeen ja nyt jäin! Onneks en sentää yksinää ja onneks ei ole talvi vielä. 
Onneks Jonetta omistaa miehen joka työkseen korjaa autoja, huh. Ois muute olna itellää enemmä hätä, jos jonkun muun ammatin omaava ois ruvenna häseltää vaihekepin kanssa.
Yhessä vaiheessa kun oltiikin vaihekeppi käessä, irti koko autosta. Mutta onneksi se suostui yhteis työhön! Niinkuin tänään kuultiin, se on Fordissa ominaisuus, ei vika.. Hmm...

Kauhuissaan takapenkillä D:

Kyllä sitä päästii ABC:lle onneks! Ja pääs matkalaiset kotiakki asti lopulta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti