maanantai 29. lokakuuta 2012

Juhlat ja somisteet


Oli siis 100-vuotis synttäri juhlat viikonloppuna, ja olin somistana siellä pöydät Partylite somisteilla. Itse kun partylite konsultti olen,niin mitäpä niitä muita käyttämään ;)

Käytin noutopöydässä isoja Symmetrioita, joita ei ole enää saatavilla, kaveriksi niillä oli 1 pieni symmetria, joita saa triona. Ruokapöydissä olikin sitten per pöytä yksi pieni symmetria ja pari tuikkukippoa (tuik.kipot ei olna partylitea).

Kukkakimpusta en osaa sanoa mitä kaikkea siinä on
Toiveena oli kuitenkin saada metsä fiilistä, ja sitä siinä olikin



Symmetrioiden sisälle laitoin oksia ja sammalta ja yhden gerbera kukkasen
Pilarikynttilän ovat Glolite-kynttilöitä, jotka valaistuvat koko kynttilän pituudelta
Tosi nättejä varsinkin hämärässä :)


R.pöydissä oli sitten pieniä symmetrioita, oksia, kiviä ja helmipallo.


Olin aivan hermoraunio somistamisen suhteen, pelkäsin, etten ehdi tekemään kaikkea ja onnistuuko mikään jne. Onneksi Niilo oli apuna sitten ja saatiin kaik tehtyä. :)
No, yksi Glolite-kynttilä kyl teki mulle tenät, sydän paloi liijan lyhyeksi ekan sytytyksen jälkeen ja oli täten kelvoton, onneksi oli 1 pieni symmetria jouten laitoin sen sitten. 
Iltaa myöten myös helmipallot saivat kyytiä lasten leikeissä, mutta kaikki kyllä löytyi!
Yksi pallo jopa löytyi yhden miehen housujen taskusta... Eipä olna lapset siis asialla.

Onneks kaikki meni hyvin, yksikään somiste ei mennyt rikki. Oli kuitenkin niitäkin osittan lainassa muilta konsulteilta. Huh..






perjantai 26. lokakuuta 2012

Ikea reissu

Käväsimpäs sitten Ikeassa Hennan&Terhon kanssa eilen. Son aina jännää päästä siel käymään! 

Tää reissu oli siitä ihmeellinen, että mulla ei ole koskaan mennyt niin vähän rahaa. Meni vaan 13e! 

 Ostin lissee näit laatikoit, tosi käteviä ja ihania! Uhraan yhden boxin Niilolle :---)
Meijän yöpöydä lamppu jäi Juvalle, niin aattelimpa hommata tämän sitten tilalle

Ja lampun kohalla kävikiin hölmösti. Just päästii kassalta ulos ja kuulu POKS! No, lamppu sitten olikin vasten asfalttia. Se vaa tippu kuormasta. Ei sitte kai halunnu tulla mun mukaan.
No, menimpä kysäsemään kassalta et mitäs nyt? Menin ulos ja tää sano poks. Kassatäti oli sitä mieltä et omasta pussista mänee, en saisi uutta, mutta sit sano et mee asiakasneuvonnast kysymään. Kipitin sinne ja sanoin saman. Nuori mies siinä oli ja vähä että jaa öö hmm. Sitte möläytin: Mä tulin savosta asti tänne!. No, sain hyvityskortin lopulta ja kipitin hakemaa uuen lampun jeij!

Kaikkein paskin ja ehkäpä hauskin juttu sitten olikin, kun äiteelle kerroin ton jutun. Äitee nauraa puhelimessa ja sanoo: Kuopio kuuluu SAVOON. Nonih! Hyvä minä, pitiki möläytellä tommosia sitte. Varmaan hyvä kahvipöydän keskustelun aihe heille sitten siellä...



Ja pitää sitä ny sit sanoa, että sain massun täyteen kuuluisia Ikean lihapullia! 10kpl jaksoin jopa syödä. Halpaa ja ihan syötävää :)


Gurmee ateria, 2,45e!



Tuli myös huomattua, että mä puhuin suu vaahos siellä. Sanoinki kyl Hennalle&Terholle että oon iha monsteri. Neuvon ja pälätän huonekalujen ja muiden kamojen väreistä ja sopivuudesta jne. Kuha eivät traumoja saaneet. On vaan niiiiiiiiin ihanaakivaajeejeetä, kun ihmiset muuttaa ekaan omaan kotiin tai yhteen jne. Tykkään ostella tupari lahjoi ja melkee ängen itteni avuksi jos on tarvis. Tai vaikkei olisikaan tarve, hohooo.... Mut son must nii hianoo. Siitä mieleeni tulikin, en ole edelleenkään tupari lahjaa paketoinut. Iiks!




tiistai 23. lokakuuta 2012

ITKUPOTKURAIVARI


Mua niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin vituttaaärsyttäähuuatuttaatärisyttääitkettää ja vielä kerran ÄRSYTTÄÄÄÄÄ!

Tuntuu et kaikki paska pitää just nyt kaatua niskaan. Vaikkei osa edes mun  asioita olekkaan, mutta silti ne osaa hermostuttaa ja ärsyttää jajajajajaajajja!

Ensinnäkin mua ärsyttää se, että pohjallisiin meni se ~65e, ja uusiin kenkiin sitten voipi mennä yli 100e!? Helvetti mitä rahan menoa.. Ja mä kun vielä sanoin haluavani uuet silmälasitkin, ja niihin menis parikin sataa, vaikka on kampanja Nissenillä että 2lasit 75e ja lahjakortti kaverille. Kusetusta kaikki perkele, toho lisätää viel kaike maailma kulut ni JEEJEE. Ok, joulu tulossa, voisi pyytää lahjaksi. MUTTA TUNTUU SILTI NIIN VÄÄRÄLTÄ

Sit vielä, kun Niilo on olna kohta töissä 3viikkoa. Sille ei ole edelleenkään tehty työsopimusta. MIKÄ SIINÄKIN MÄTTÄÄ?! Nähtävästi se, että pitäs olla vietynä rikosrekisteriote jostai kumman syystä. Ei tietookaa millanen se pitäs olla, mistä sen saa jne. Ja työpaikalla kun kukaan ei voi neuvoakkaan asian suhteen......

Ja se lääkehoidonkoe on maanantaina.... Jääkö lukemiset päähän? EI.

Viikonloppuna on appivanhempien synttäri ja sinne lupasin somistukset pöytiin jne.
No ny se sitten alko päätä vaivata, kun en osaa päättää mitä sinne laittaa ja kelpaako ne sitten vai ei jajajajjajajjajaja........

Nyt tekis mieli oikeasti syyä kaikkee roska ruokaa ja karkkia MUTTA EI, en halua langeta siihen.

Tekis mieli myös vetästä kunnon itkupotkuraivarit tossa lattialla.

Voitte kuvitella Niilon tilanteen, kun joutuu olemaan mun kans näiden seinien sisällä.
Eihän hää ole tehnyt mitään, en halua raivota Niilolle. Jollekki kun vaan on purettava ihteesä........ Tää viel toho listaan mikä ärsyttää: ittesä häpeämine ja inhoominen. JES





AAAAAAARRRRRGGGHHHH!!!

Mitäs tänään tehdäänkään?


Aamu alkoikin ihanalla herätyskellon äänellä.. Ja minunkin piti nousta vaikka lomalla olen. Piti heittää Niilo töihin, kun ite tarvian päivemmäl autoa.

Aamu oli ankea, en saanut teetä! Ei ollut maitoa, kun se meni eilen illalla lasangen tekoon. Siispä, kun töihin vein Nipatin, kurvasin kaupan kautta. Ja mitä tarttukaan mukaa? KOLMIOVOILEIVÄT! Miksi oi miksi lankesin? Kotona en ole syönyt leipää, öö... Varmaa jo 3kuukautee? Silti lankean tuommoiseen...Hyi minua. Onneks sentään maidonkin muistin.




Mistä aamupala on tehty? Kolmiovoileivästä ja teestä!


Tämä päivä tuo tullessaan myös sen, kun lähen äiteen kans käymään jonkuu immeisen luona, joka osaa kahtoa mun jalat ja tehä pohjalliset. Aika ajoin jalat tulloo kipiäks. Päkiässä, pottuvarpaan ja etuvarpaan välillä on semmoset kovat viivat. Tiedä sitten mikä sieltä on menny. Ehkäpä tänään selviää. Jos saan ne pohjalliset tänään, laittelen kuvat, hih.
Ja sehän meinaa sitäkin, että saan alkaa ettimään itelleni kenkiä! Wuhu :--)

Tänään pitäisi myös lukea lääkehoidon uusintaan. Ei kyllä innostas, mut pakko kai se on... Ottaa niin pattiin koko aine ja myöskin se joka sitä opettaa. Eihän ketään saa haukkua missään jne, mutta on kyllä tullu sanottua muillekkin opettajille missä mättää! Jos koko luokka on samaa mieltä asiasta, ettei tunneilta ole jäänyt mitään käteen melkeen, niin missähän vika lienee... Pitää varmaan oikeesti saada hyvä numero uusinnasta, opettajakin kun sanoi minulle näin:'' et sä parhaimmasta päästä kyl ole''. Voiko olla masentavampaa kommenttia? Eikä kyl olna rakentavaa kritiikkiä. Olisi mielummin sanonut: nyt et antanut kaikkeasi, tai että sä pystyt kyllä parempaan! Tuommoset sanat oisin mielummin halunnut kuulla. Hmh, kaipa se pittää ottaa kirja kauniiseen käteen ja alkaa lukemaan....


sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Niilo, joka mun elämääni tupsahti aikoinaan

Hih, ny on hyvä kirjotella rauhas, kun Nipatti män nukkumaan. Kerranki näin päin!

Kyllä sitä voi olla onnellinen pienistäkii asioista. Ainekii minä olen, tykkään pienistä huomion osoituksita. Toinen keittää teetä, on tyhjentänä astianpesukoneen, höpsöttelee jne. Ihan nämä perus jutut ja ne saa mut hyvälle mielelle. Vaikken sitä aina ilmi annakkaan, niin siten minä ajattelen. 

Ajattelen ehkä turhankin usein sitä, miten Niilon kans tutustuttiin, mitä aikoinaan juteltiin mesessä. Itse asias muistan tarkastikkin asioita mistä puhuttiin ja millaisilla sanoilla.
Olen jopa säästänyt muutamia  useita tekstareitaki. Hölmöä? Ehkäpä, mutta niitä on hauska lueskellä jälkeen päin. En tiijä tekeekö kukaan muu näin, eipä ole tullut puheen aiheeksi!

Tänä iltana jälleen kerran keskusteltiin syvällisiä asioita Niilon kanssa. Son jotenkin vapauttavaa ja turvallista, että pystyy toiselle puhumaan juuri niillä sanoilla kun haluaakin.
Välillä ihmettelen, mistä tää immeine oikee tupsahti. Just semmonen, mitä oon kaivannutkin. Ymmärtäväistä, sympaattista, osaavaa, KOMEAA, ihanaa jajaja. No, lyhyesti sanottuna olen siis kaivannut elämääni Niiloa. 
Mutta eipä nyt kehuskella liikoja, nousee viel jotain keltaista päähän. (no ei kai....) :--)

Onhan meissä jokaisessa huonojakin puolia, tai ei voi sanoa huonoja, kuulostaa liijan ankealta ja syyllistävältä. Sanotaanko, että ärsyttäviä.
Esimerkkinä voidaan ottaa melko ristiriitainen asia. Huumori.
Ainahan, kun ihmisiltä kyselee, millainen unelmien nainen/mies tulisi olla.
Useammat yleensä vastaavat, että huumorintajuinen. No, minullapa on sellainen mies, jolla sitä kyllä on. Mutta paha vaan, että on tullut huomattua etten itse sellaista edes omista.
Tai se on jossain erittäin hyvässä piilossa. Niilon huumori ei useinkaan muhun pure, siitä syystä, että otan sen turhan tosissani. Otan kyllä muidenkin huumori jutut tosissani. Ja jos itse letkautan jonkun hauskan jutun (itseni mielestä) kukaan ei naura! Harvoin käy niin, että joku erehtyisi nauramaan asialle tosissaan. Olen kyl parilta kaverilta kuullut, että ei ne mun jutuille naura, vaan mulle itelleni. No, onneks yksi yleisö ei petä ja se on mun sisko Jonetta. :D

Vähän lennettiin aiheesta kukkaruukkuun, mutta palatkaamme siis takaisin.
Mutta siis ne ärsyttävät piirteet, hmm.. Alussahan ne ovat yleensä suloinen piirre toisessa. Niitä katsoo läpi sormien. Mutta lopulta se totuus käy ilmi. Ei ne enää olekkaan niin suloisia. Toisaalta, jos on hyviä asioita siinä ohella, ei huonojen pitäisi haitata liikaa. Eihän meistä kukaan haluaisi olla aina niin ihana.

Ah ja voih. On se vaan niin hyvä, että on mies, jonka kanssa voi höpsötellä niin paljon kun haluaa. Eipä sitä muitten kanssa voikaan! Niilo on kyl hyvää juttu seuraa, vaikka se on sitä mieltä, ettei hää osaa keskustella oikee. Mut aina oppii toisesta uutta, ei piä olettaa aina toisesta jotain! Vaikka liian usein löytää itsensä siitä tilanteesta. Eiköhän jokainen meistä välillä. Hmhm, tulipa hömppähömppä kirjoitus. Mut kiva niitäkin on kirjotella :)

Nyt jos kömpis itekki nukkumaan. Siellä varmasti onkii jo hyvin lämmitetty sänky ja peitto!




Nannu&Nipa, mikä oiva pariskunta!

Kärsimystä ja epätoivoa


Oho, kuulostaapa otsikko synkältä. No, toisaalta sitä se vähän tänää olikin!

Lähettiimpä tänään äiteen, Jonetan ja Elmon kans kävelemään. Ja vieläpä semmosta reittiä missä 1km oli vain ja ainoastaan ylämäkeä.. Sanoinki, että minä laahustan ainekii 5m äiteen peräs. Oma kunto on niin rappeutunu, että puuskutin vaan. Äitee meni Elmon kans eeltä vaan. Melkose jännä joo, että 42-vuotiaalla on parempi kunto kuin 20-vuotiaalla. :D
No, muistan kyllä kun juoksin ylä-asteella liikuntatunnilla saman ajan kuin luokkalaiseni, joka harrasti kilpajuoksua. Wouuuuu mikä fiilis olikaan! Nykyään ei menis samoilla ajoilla mitenkää..



Siinä se on! Näyttää mitättömältä, tuntu kamalalta...

Ja ainahan ehtii posettaa! Edempänä äitee ja Elmo viipottaa menemään :)


Ja sittenhän kun oli kotiin lähdön aika, pääsimpä sitten Jonetan ja Rikun kyyillä kotio.
Kyllä granada oliki joo hieno vehje, hömhämhöm... No ei, ehostusta vaan ni kelpo auto.
Matka meni siihen asti hyvin, kunnes vaihteisto sano ittesä irti. Ikinä en ole jääny tien poskeen ja nyt jäin! Onneks en sentää yksinää ja onneks ei ole talvi vielä. 
Onneks Jonetta omistaa miehen joka työkseen korjaa autoja, huh. Ois muute olna itellää enemmä hätä, jos jonkun muun ammatin omaava ois ruvenna häseltää vaihekepin kanssa.
Yhessä vaiheessa kun oltiikin vaihekeppi käessä, irti koko autosta. Mutta onneksi se suostui yhteis työhön! Niinkuin tänään kuultiin, se on Fordissa ominaisuus, ei vika.. Hmm...

Kauhuissaan takapenkillä D:

Kyllä sitä päästii ABC:lle onneks! Ja pääs matkalaiset kotiakki asti lopulta.


lauantai 20. lokakuuta 2012

Syvällisiä ajatuksia näin illan tullen..

Nyt heittäydytään syvällisiksi, kerta tälläinen asia vaan tuli puheeksi äiteen ja Jonetan kanssa.

Lyhyt kertaus keskusteluun: keskustelimme siitä, haluammeko yhtä tiettyä ihmistä isämme hautajaisiin, siis sitten kun sen aika on! Toivon mukaan ei tässä lähi kymmeninä vuosina. 
Ja höpöteltii, et tarviiko sitä miettiä, kun se tietty ihminen on kuitenki melko paljon vanhempikin. Sittekös kun sanottiin, että ''mites, jos ens yönä kuukahtaiskin?''.
 Ja vielä kun jatku, että voihan äiteeki kuukahtaa ens yönä, ei sitä koskaan tiijä.

Joo, eihän sitä koskaan tiijäkkään, mutta kamala puheen aihe kuitenkin. Itkuhan siinä tuli.
Olen kyllä asiaa ajatellut aika ajoin ja myöskin sitä, että olenko kertonut äiteelle ja ukolle kaiken minkä olen halunnut? Olenko sanonut tarpeeksi kiitosta siitä, mitä he ovat minun eteeni tehneet, kun ovat auttaneet pyytäessä. Tai ei ole tarvinnut aina edes pyytää, apu ollut silti lähellä. Olenko kertonut, kuinka onnellinen olen, kun minulla on heidät ja kuinka rakkaita he ovat? Suomalaiset kun ovat yleensä tälläisiä, jotka eivät sano kuten amerikkalaiset ''rakastan sinua''. Ei ole ainakaan minun korviini kantautunut, että jonkun tuttavan perheessä näin sanottaisiin suoranaisesti. Eikä sitä tarvitsekkaan, kyllä teot kertovat välillä enemmän. 

Olen kyllä harkinnut, että kirjoittaisin heille molemmille omat kirjeet. Kertoisin niissä, millaisina heitä pidän ja kuinka arvostan heitä. Jotenkin en vaan ole saanut aikaiseksi. Pelkäänkö kenties sitä, että se otetaan sitten puheeksi? Miksi kirjoitin tai jotain muuta. Se olisi kyllä sellainen asia, etten haluaisi sen muuttuvan ''vuoropuheluksi''. Kertoisin omat ajatukseni ja tunteeni ja that's it. Sitten olisin ainakin kerran elämässäni kertonut niistä asioista suoraan. En kyllä väitä, ettenkö olisi kertonut heille millaisia he mielestäni ovat, onhan noita äiti- ja isänpäivä kortteja tullut väkerreltyä. Muistan kun jokunen vuosi sitten olin ukolle kirjoittanut korttiin :'' isä on ihana, muttei liian lihava!''. Ukko nauro sille ainakin 15minuuttia, hyvä mielihän siitä tuli itsellekkin. Ja äiteelle tulee sanottua aina jotain höpsöä ohi mennen. En nyt osaa suoranaisesti sanoa tilannetta, mut tiedostan kuitenkin, että niitä on. Voihan se olla, että se on riittävää. Kertoa korttien avulla tai ohi mennen höpsösti.
Mutta jotenkin tuntuu, ettei se minulle kuitenkaan riitä. Tarvitaan jotain enemmän.

Jos tänä jouluna saisin aikaiseksi kirjoittaa kirjeet. Olisi kenties joululahja ideaa jo siinäkin.


Leipomista ja ahertamista

Tää päivä on käytetty siivoiluun, leipomiseen, haravoimiseen ja olemiseen.

Haravoimine on jotenkii mielekästä hommaa, näät heti työn jäljen ja muuteki ehkä siedettävempää olla ulkona. Minä kun olen tunnetusti ulkoilma ihminen..

 Monta pientä kasaa sain aikaiseksi!
 Elmo oli vahtimassa pusikossa :)

Äitee alko leipomaan huomista varten omenapiirakkaa, empä minä muute auttana ku pilkoin omenat. Mahtavat tuoksut tulvi uunista nenään. Kohta teetä ja nauttimista, omnomnom!
 Koko pellillinen, riittää jokaiselle, ehkä..

Illemmalla pitäisi sisko kulta Jonetta ja häne avokkisa tulla. Upealla granulla mitä ne o koittana saada korjattua. Saas nähä kui hyvi kuulee ku tulevat pihaan.

Uutta näpytystä

Ihan tässä kädet tärisee, kun koittaa jotain kirjotella.

Ajattelimpa siis aloittaa blogin, kertoen omista ajatuksistani, kokemuksista, arjesta jne.
Vielä vähän alkeellista tämän käyttö, mutta eiköhän tämä ala sujumaan.
Katsotaan mitä tästä tulee, jospa tämä auttaisi pitämään omat ajatukset koossa ja saada jopa vinkkejä lukijoilta joihinkin asioihin. Jos niitä lukijoita sitten tuleekaan, keskustelen sitten itseni kanssa. :D