perjantai 25. lokakuuta 2013

Mä joka päivä töitä teen..

Otsikko sisältää sen, mitä teinki tän viikon. Muilla opiskelijoilla oli tää viikko syysloma, mut mää ahersin toppi paikassani. Mulla kun viiko loma on maaliskuun jälkeen vasta. 
Mutta itse asiaan:

Mä en voi ymmärtää ihmisiä, ketkä ei tee hommia, mitkä pitäisi saada tehtyä! Oikeesti, jos mä en ois olna siel, niin siel ei ois tapahunu yhtään mitään. Mua otti nii kupoliin, koska mä olin harjoittelijana siellä. Ja mä jouduin silti tekemään suurimman osan töistä. Okei, en tehny joka päivä ruokaa, mutta mä siivosin, koska se homma piti tehdä täl viikol. Kaikki muut työntekijät oli lomalla ja ruokittavia oli per päivä sen 10kpl. Sen takia piti saada paikat kunnolla siivottua, koska muulloin ne ei ehtis. Ja mun mielestä tää ei ois olna homma eikä mikään! Kyllähä sitä viikos saa hyvin ellei todellaki hyvi siivottua, vai saako?

NO EI! Mul oli tavoitteita tälle viikolle. Mutta ne lyyhistyi, koska työpari ei auttanu mua. Mulla jäi muutama asia tekemättä, koska en yksinkertaisesti voinut jakautua kahdeksi, tai kolmeksi ihmiseksi. Mun piti oppia käyttää uuneja yms. laitteita, ok, käytin niitä ja osaan käyttää joten kuten. Piti leipoa ja leivoinkin piimäkakkui, tiikerikakkui, muffinei (epäonnistu totaallisesti), kaneliässiä (tein 4 pellillistä ja sit mäni hermo, tosi hidasta hommaa). Sit ois pitänä viel lisää leipoa, mut onneks sain sanottua, et katotaako perjantaina jos sillo ehtis. Et jos ny siivottas? Joo kävihä se, ja kävi niinii et MÄ siivosin. Minä puunasin kylmiöitä, kärrylöitä käsin, tiskasin yms. Ja mitä toinen? Koneella. Laittaa sapuska uuniin. Koneella. Keuhkoi likaamas.  Ja noiden asioiden välillä, olisi ehtiny siivoamaankin, mutta ei.

En kehtoo kaikkee purkaa tähän. Mutta voin sanoa, että mä oon hito ylpee itestäni! Mä pystyin organisoimaan tekemisiäni varmaan ekan kerran elämässäni iha kunnolla. En ehkä täydellisesti, mutta osasin silti vähän edes ajatella mitä hommia voin tehdä yhtä aikaa. Eipä sitä Roomaakaan päiväs rakennettu, tai viikossa. Ja se, että mä jaksoin uurtaa tän viikon sillä RAIVOLLA, mikä mun sisällä jylläs. Ja TAHDONVOIMALLA, koska halusin muiden tulevan töihin hyvillä mielin, ettei tartte paskaseen keittiöön tulla. Yritin parhaani ja tein parhaani. Oisin pystynyt parempaankin, jos oisin saanu apuja enemmän. 

Ja jos joku ny miettii, miksen sille toiselle mitään sanonut, niin asia on vähän niin, että harjoittelijan ei kannata pahemmi alkaa neuvomaan ketään... Siitä ei tule ku sanomista. Siispä suu suppuun ja paiski töitä! Voitpaha saada kehut ihan syystä!

Tänään on olna niin kiukkupuuska meno, että huusinki iha kotona. ÄRÄRÄRÄR!
Rankan viikon jälkeen palkitsin itseäni mässäämällä. Ja kattomal Nipatin kans Big Bangiä.
Ja palkinnoksihan jäi kuitenkin itselle hyvä fiilis just siin mieles, että mä olen tunnollinen työntekijä, joka yrittää parhaansa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti