keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Elämän pohdintoja

Se ruppeis olemaan lopuillaan taas yksi vaihe elämästä, nimittäin opiskelu.
Enää olis jäljellä perjantain 4tuntia, sitten on 3viikkoa väliä ja vikat tunnit 15.4 ja niissäki 4tuntia vain. Sit sois siinä? Mitäs mä sitten teen? 

Olen pohdiskellut sitä, mitä OIKEASTI haluaisin tehdä työkseni. En ole päässyt vieläkään mihinkään johtopäätökseen. Tahdonko tehdä hoitajan hommia? Tahdonko tehdä tarjoilijan/kokin apulaisen hommia? Teen siis tarjoilijan/k-apulaisen hommia viikonloppuisin, kun pyydetään. Tuntuu, että hoitoalalla on niiiiiiiiiin paljon kaikkea, mitä tulisi tietää/osata. Sitten taas keittiö puolella kaikki tuntuu jotenkin yksinkertaisemmalta. Mut tahdonko tehdä sitäkään hommaa lopu elämääni? MITÄ MÄ HALUAN TEHDÄ TYÖKSENI?! Hitto ku pitää asioitte olla hankalia pää nupissa. Kun ei oikeasti tiijä, mitä haluais..

Oon miettiny kyllä muutenki elämääni. Niin, ja tietysti minun ja Niilon yhteistä elämää. Mutta mitä miä haluisin? Tehdäämpä luettelo mitä haluisin edes jossain vaiheessa elämää, ei missään ihme järjestyksessä, vaan mitä tulee mieleen:

Omakotitalon
- Koiran, jonku ISON ja PÖRRÖISEN :)
- Puuttuvat muumi astiat... Hih
- Puuttuvat muumi pokkarit
- Lappiin, iha sama minne, kuha Rukaa pidemmälle. (siel käyty jo)
- Ehkäpä jossain vaiheessa mini Niilon tai mini Nannen. En omista vauvakuumetta, ei huolta.
- Vakituinen työpaikka (missä lie? ken tietää?)
- Saada kropan kuntoon
- Ymmärtää itseäni enemmän 
- Ystävystyä joidenkin ihmisten kanssa kunnolla
- NAIMISIIN?

Kyllä, siirrytäämpä tähän viimeiseen listalla olevaan, naimisiin menoon.
Ajatus on saanu varmaan poikasen siitä, kun siskosein Jonetta menee naimisiin 1/2015. 
Koskaan en ole ajatellut, että naimisiin tahtoisin. En ole kokenut sitä mitenkään pakolliseksi.
En tosin edelleenkään. Kun Jonetan kans kahottii netistä häämekkoja, sieltä pomppas semmonen mekko, jonka itse haluaisin. Voi voi Niilo parkaa, kun sen yks kerta joutu kuuntelemaan miun suunnitelmia, että mitä meidän häissä voisi olla. Oon oikeastaan jo päättänyt mitä biisejä siellä tulisi olla ja Niilon ehto niihin taas on se, että pojat soittaa ne livenä. Hui kamala kun tätä tekstiä kirjoittaa, kun ajatukset rupee taas pyörimää vinhaa vauhtia. Mutta, asia ei onneksi ole ajankohtainen. Mutta haaveilen silti siitä mekosta!

Kovin hankalalta tuntuu taas asiat. Mutta eipä kaikkea kerralla voikaan saada tai edes tarvitse saada. Kahtellaan jos kesäks sais hoitoalan töitä, nii vois sitte pohtia, haluanko sitä hommaa tehdä. Koulun penkille en kyl jaksa enää mennä... 5vuotta tuli siel istuttua putkeen.

Tämmöinen purkaus, jossa ei tunnu olevan kunnollista päätä tai häntää. 
Jospa nyt koitan nollata aivoja ja olla vain.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti